Tultiin Balille kuukauden kestävällä turistiviisumilla, jonka saa uusia vaan kerran. Meillä toisin sanoen loppu viisumi kesken, joten oltiin pakotettuja lähtemään ulkomaille, jotta saataisiin uusi viisumi taas tavallisesti maahan tultaessa. Valittiin kohteeks Singapore, koska se on öbauttiarallaa lähimpänä ja halvimman lentomatkan päässä. Kateltiin vähän netistä mitä kaupunki pitää sisällään, ja innostus reissua kohtaan kasvo kyllä ihan älyttömästi. Siellä on siis vaikka ja mitä!
Me oltiin reissussa viis päivää, joten paljon kaikkee jäi näkemättäkin. Käytiin kuitenkin isoimmilla ostospaikoilla eli Orchard roadilla ja sen ostoskeskuksissa, Singapore Zoossa, Merlion patsaalla, Sentosa Islandilla kattoo aquarium, ja kuuluisalla hotellilla Marina Bay Sandsillä, joka näkyy alla olevassa kuvassa vasemmalla. Katolla on siis ainaki uima-allas, näköalapaikka ja terassi(terasseja?). Myö käytiin Jannin kanssa yks ilta siellä tilaamassa elämämme kallein drinksu, jota ei sit ees juotu loppuun, heh. Kateltiin siis maailmaa nuolen osoittamasta paikasta. Näköala siellä näytti siltä miltä alhaalla keskimmäinen kuva.
Eräs taksikuski lateli meille faktoja Singaporesta matkalla lentokentälle. Noin 60km x 30km pinta-ala, 5,5miljoonaa ihmistä. Huhhuh siis. Mutta kuten Singaporesta puhutaan, oli kaupunki ihan tosi puhdas. Kauppakeskusten ulkopuolella oli tupakointikiellot 1000 S$ uhalla, metron seinässä syömisen ja juomisen kielto. Siitä mahollinen sakko ois ollu 500S$ (1e=1.6S$). Puhtauden lisäks kaupunki tuntu myös kyllä tosi turvalliselta. En ihan tiiä, miten ihmiset pysyy tuolla kuosissa, mut oisin kyllä uskaltanu liikkua kaupungilla ja metroissa yksin ilman sen suurempia sydämentykytyksiä.
Oli huippua nähdä Singapore, mut kyllä Balille oli tosi kiva palata. Jollain tasolla tuns tulevansa kotiin. Aika hauska tunne. Koti-ikävä Suomeen on kova, mutta kiva huomata, että jollain tavalla tännekkin vaan on sulautunu.
Reissu veteleeki nyt viimesiään. Etenkin harjottelun puolesta. On jotenki hirveen ristiriitanen olo monien asioitten suhteen, mut kyllä tässä alkaa olla jo lähdön tuntua. Ikävä tiettyjä tänne jääviä asioita kohtaan hiipii alitajunnasta, mut se ehkä auttaaki ottamaan ilon irti näistä vikoista viikoista.
Teija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti