Pandawa ja Nusa Dua

Meillä on lastenkodista viikonloput vapaat, joten käytetään tietysti tilanne hyödyksemme ja katellaan vähän saarta. Tähän mennessä ollaan pyhitetty lomapäivät pelkästään rannoille ja tänä viikonloppuna oli vuorossa Pandawa beach ja Nusa Dua. 

Etukäteen oltiin kuultu, et Pandawa on uus mukava ranta, jossa ei oo kaupustelijoita.Rannalle pitikin maksaa pääsymaksu (5000 rupiaa/nenä eli noin 30snt), mikä jo osaltaan karsi tosiaan kaikennäköstä porukkaa pois. Ranta oli myös aika kaukana kyläkeskittymistä, joten sinne oli melkeen pakko mennä jollain kulkuvälineellä. Pandawa beachin lähellä ei myöskään ollu mitään hotelleja. Ranta oliki tosi paljon rauhallisempi, kun esim. jo edellisissä postauksissa mainittu Kuta. Mut oli Pandawassaki kyllä tosi paljon turisteja. Ne vaan oli ennemminki siellä kuvaamassa eikä ottamassa aurinkoa tai uimassa. 

Kuvaamisesta on myös pakko sanoo, et meidän valkonen hipiä ja tukka kummastuttaa täällä yllättävän monia. Monet monet turistit on tullu kysyy meitä (ja etenkin Jannia!!) valokuviin. Se nyt on vielä ihan ok, mut eräänki kerran ollaan vaan huomattu et joku miekkonen on kameran kans vieressä tai olevinaan vähemmän vieressä räpsimässä muistoja meistä. Se on vähän epämukavaa. Tää tapahtuu siis yleensä pelkässä bikinivarustuksessa joko aurinkoo ottaessa tai esim eilen aamulla meritähtikelluntaa altaassa harrastaessa. 

Pandawa-päivänä lauantaina oli ihan tolkuttoman järkyttävän kuuma. Merellä oli myös tosi isot surffiaallot. En oo ennen nähny moisia. Rannempaan aallot ei sinänsä tullu, mut virtaukset rannassa oli tosi kovat. Varomattomampi vois olla nopeesti aika ulalla veden voimasta.

 Pandawa ei erityisemmin sykähdyttäny. Oli ihan kiva ottaa kunnolla arskaa ja onhan se meri aina aika vaikuttava näky, mut jotenki ranta oli vähän semmonen tekastu. Sunnuntaina mentiin kuitenki Nusa Dualle, joka oli huiman paljon kauniimpi ja tosi viihtyisä ja rauhallinen. Toisaalta Nusa Dua se vasta tekastu oliki, sillä se on kans vaan pelkästään turistialuetta. Siellä oli kuitenkin paljon puita ja kukkia ja tosi tosi siistiä. Muilla rannoilla on ollu tosi paljon veden mukana tullutta roskaa ja kaiken maailman ruiskuja, hyih.

Nusa Duan rantapäivä oli miulle ittelleni tosi ihana. Lueskelin kirjaa aurinkovarjon alla pitkät pätkät ja ai että. Oli mukavaa. Oli lämmin, mutta koko ajan kävi kiva tuuli niin ettei tuskan hiki tullu kertaakaan. Tykkään tykkään.

 Lähellä rantaa oli myös näköalapaikka, jossa oli ihan siistin näkösii kalliomuodostumia. Kaikista cooleinta oli, ku meri iski aaltoo niitten seinämiin niin, et vesi tyrskys muutaman metrin yliki noitten kallioitten. Oon ihan vaikuttunu täällä taas siitä miten valtava voima luonnolla on. Niiiin siistiii.

Nusa Dualla oli myös ihan törkeen hienoja hotellialueita. Niin vehreää ja siisitä. Taidettiin nyt siis vihdoin löytää osa siitä paratiisista mistä kaikki turistit aina puhuu.  Sen lisäks Nusalla oli iso ns. ulkoilmakauppakeskus jossa oli kaiken maailman puljut ja

rahanvaihtopisteet plus spaat, ruokapaikat ja hienot vaatekaupat. Siis todellakin granturismoille tekemistä.

Semmotti tämmötti ja tommotti tällä kertaa.

Teija

Ruoka maistuvaa on

 Jo ihan ekaan lauseeseen pitää sanoa, et ruoka täällä on todella hyvää. Oon monesti ruokapöytään istuessani miettiny, et kyllä näillä herkuilla saa veljet kateellisiks. Meidän ruokailut tapahtuu pääosin meidän harjottelupaikassa lastenkodilla, jossa ollaan maanantaista perjantaihin ja syödään joka päivä molemmat isot ateriat yhdessä lasten kanssa. Lastenkodissa on oma keittäjä, joka on ensinnäkin jo ihana täti plus vielä laittaa tosiaankin ihan jätte hyvää ruokaa. Ja sitä on paljon niin lapsille kun meillekin.

Riisiä on saatavilla joka ateriaan. Sen lisäks ekassa kuvassa näkyvät kanat on aika yleisiä. Myös noita nuudelisekotuksia on melkeempä päivittäin. Niissä on kans aina vähän jotain kasvista joukossa ja joku hyvä soossi. Sit on vaihtelevasti muun näkösiä kanasysteemejä ja kasviksia, munakasta, kalaa, katkarapuja, keittoja, paistettua kananmunaa ja risottoo.

 Välillä meillä on vähän eri ruoat ku lapsilla. Esim. yhtenä päivän meidän paikalle pöytään oli tuotu bigmacit. Sillon hämmennyksen määrä oli kyllä ihan mittaamattomissa. Lapsilla oli tällöin jotain ehkä vähän maksakastikkeen näköstä liharuokaa, josta he kaikki ties sanoa, et se ei sovi eurooppalaiseen suuhun ei sit yhtään. Niinpä he oli jo suosiolla käyny ostaa meille ateriat mäkkäristä. Ihan hyvät hampparit oli, mut ei kyllä missään nimessä voittanu tuon paikan normipöperöitä.

Ylemmässä kuvassa on ehkä erikoisin paikallinen ruoka, joka on tullu vastaan: papu-kookosmaito-keitto. Tässä ruoassa ulkonäkö pettää, sillä maistuu oikeesti tosi hyvältä. Itekki oon vähän säikky vieraita ruokia kohtaan, mut tää kyllä yllätti positiivisesti. Toisaalta, jos ei tykkää kookoksesta, niin sit tää ei kyllä varmaan uppoo. Meille kuitenkin myös kehuttiin, et keitto on oikee vitamiinipommi, joten me likey!

 Kuten jo ruoista huomaa, tää lastenkoti on todella hyvä ja korkeetasonen. Riisiä on todellakin aina niin paljon ku lapset jaksaa syödä ja kaikkea oheishöystöökin erittäin ravitsevasti. Ruoan päälle tulee kaiken lisäks usein vielä jälkkäritki. Papaija on aika yleinen, mut myös jätskii ja semmosii keksisuklaatikkuja on ollut pariin kertaan. 

Töissä saa todella vatsansa täyteen hyvää ruokaa. Se myös helpottaa paljon meidän elämää, koska sit ei tartte kotona taikoo muuta ku aamu- ja iltapalat. Alla näkyyki miun ja meidän tän aamun aamupala, joka sattu just olemaan sieltä hulppeemmasta päästä. Yleensä aamupalaan kuuluu vehnäpullaleipää, vitamiinikeksi ja kaakaojuoma, jonka pitäs sisältää jonki verran proteinia ja jotain muita hyviksiä, mitä täällä ei ehkä ruoan mukana niin paljoo tuu. Aamusin meillä ei oo mihinkään kiire, joten teekuppostaki tulee usein siemailtuu ihan pitkän kaavan mukaan. Hedelmistä papaijaa tulee syötyy ehkä eniten. Se on hyvää.

Ravintolassa on tullu myös syötyy muutaman kerran näinä viikonloppuina. Kaikki näissä kuvissa esiintyvät ruoat ovat olleet erittäin jees.

 Eli vyörymällä kotiin sit joulukuussa. :)

terkuin Deya

Koti

 Hiphei. Ollaan nyt vietetty viikko meidän Bali-kodissa. Oltiin kaikki vähän varautuneita kämpän suhteen, mut ku perille päästiin niin pääs helpotuksen huokaus. Taloa oli siivottu tosi paljon sitten viime näkemän. Vessat oli paljon kutsuvammat puhtaana ja meille oli hankittu suihkukin, oujeejejeeejejjejssh!

Olkkaria // keittiöö // vessaa nro1 // etupihaa

Meidän talossa on siis neljä makuuhuonetta, olkkari, kaks vessaa, keittiö, eteinen ja ylä- ja ala-aulat. Kaikki siis kahdessa kerroksessa. Yläkerran aula on ikään ku ulkotilaa, joka johtaa suoraan alas vievään portaikkoon. Toisin sanoen joku vois siis tulla meille yläkautta ilman minkään näkösiä ovia.  Pelkoo ei kuitenkaan moisesta oo. 

Yläkerta on muutenki meidän ykköshengailupaikka, sillä se on tosiaan ns. ulkona ja iltasin siellä on ihanan viilee ku tuulee.

Minä ja Janni nukutaan yhessä makkarissa ja yhessä sit taas Reija ja Helena. Yks lukollinen makkari on tavaroitten säilytystä varten ja yks on taas lukossa muuten vaan. Siihen meillä ei oo avainta. Tykkään meidän talosta muuten tosi paljon, mut on tosi hassua, että siellä ei oo melkeen mitään kalusteita. Pelkästään meidän makkareissan on sängyt ja pöydät/kaapit, mut muuten on aika autioo. Toissapäivänä saatiin tosin uus sisustuselementti olkkariin, jääkaappi. Muuten olkkarissakaan ei oo mitään. Keittiö pieni, eikä sinne mahu mitään ylimäärästä.

 Meidän talossa on tosi paljon tämmöstä laatotettua taidetta. On leijoania ja kaloja ja kissoja ja kukkia ja ja ja ja ja. Huomaatteko mikä tässä kuvassa mättää?

Oikeessa alalaatassa on päätön lintu ja keskimmäisen vasemmassa yläkulmassa pelkkä pää.

Meidän oikein auttavainen vuokraemäntä oli hankkinu meille tosiaan sängyt ja systeemit, mut peittoja ei ollu. Eilen tuli sit peitotki, mut eka viikko nukuttiin melkeen kokonaan pyyhkeet peittona. Onneks kylmyys ei oo ollu ongelma. Joskaan ei kuumuuskaan, koska meille hankittiin myös ilmalämpöpumput yms. ilmastointisysteemit molempiin nukkumistarkotuksellisiin makkareihin.

Unen saamiseen ja laatuun vaikuttaa kuitenki jonkin muu asia ku peitottomuus. Luonto pitää jäätävää mökää täällä. Ekanaki on heinäsirkat jotka sirittää ihan jäätävää siritystään. Niitten ääni on kuitenki tasanen, joten se ei haittaa. Minun ja Jannin makkarin seinän toisella puolella on kuitenki jonki näkönen sammakkoarsenaali joka kurnuttaa semmosella volyymilla, että kämppäkaverini on tosiaanki viettäny unettomia öitä niitten takia. Miulla se ei oo onneks paljoo vaikuttanu, mut alussa oltiin kyllä ihan hoo-moilasina et kuin semmonen ääni voi sammakosta tulla. Huh. Sirkkojen ja sammakoitten lisäks naapurusto on täynnä kanoja ja kukkoja, jotka pitää taas ihan omaa mekkalaansa. Niitten ääni on miusta ehkä häiritsevin. Meidän ihan naapurissa on myös koulu, jonne lapset tulee tosi aikasin aamulla. Ja ne HUUTAA. Ne huutaa välitunneilla ja ne huutaa tunnilla. Rauha laskeutuu vasta sitten, kun ne pääsee koulusta.

Kaikki nää äänet kuuluu tosi selvästi, koska katon rajassa on suoria reikiä seinän läpi ulos. Niissä on vaan pienet muovit eessä ettei raivosammakot hypi sisään.

  Reija ja Teija etukuistilla valmiina tarpomaan töihin. // Paikallinen keskisormen pitunen heinäsirkka yläkerrassa. Ei ihme että sirkutus on kova.

Koti on aika erilainen kun koti Kontiolahdella tai koti Turussa, mutta on se kyllä silti koti. Työmatkaa kävellessä paikalliset kysyy meiltä usein, että mihin ollaan menossa. On aika hauskaa vastata niille, että kotiin. :) 

Teputtaja

Kuta beach

 Ollaan tänään vietetty täällä sellanen päivä, mitä todennäkösesti monet luulee, et meidän elämä täällä on ja tulee olemaan. Käytiin siis Kuta Beachilla nauttimassa auringosta ja merestä. Kyseessä on Balin niinsanottu matkailuparatiisi. Kierrettiin samalla turistipuljuja ja tingattiin itellemme pyyhkeitä, sandaaleja ja vähän muutaki tarpeellista.

Kutassa on myös hyvin länsimaalaisen olonen ostoskeskus, josta löytyi ZARA:t, Bershkat ja Victoria's secretit yms. Kierrettiin vähän kauppoja tyttöjen kans säästäen kuitenkin shoppailut myöhempiin ajankohtiin. Todettiin silti, et mikäli tulee kovia kulttuurieroahdistuksia, niin Kutalle shopping centteriin ja tähtiötökkään tai Hard rock coffeeseen istuskeleen niin jo tulee kotoisempi fiilis.

Kuva Jannista ennen....

 

....ja jälkeen.

Ite olin tosi paljon oottanu meren rantaan pääsyä, sillä meidän seutu täällä on aika tiheeseen rakennettua ja aavistuksen hökkelimäistä. Ihailtiin aaltoja aidan raoista jo kojuja kiertäessämme, mut ku päästiin tositoimiin niin oltiin ihan et wooou. Ranta oli toki iso ja ihmisiä paljon, mut ennen kaikkee aallot oli meistä tosi isoja. Miulle järvi-Suomi-eläjälle meren näkeminen on ylipäätäänki vähän eksoottisempaa ku näillä Turun tovereille, mut Intian valtameri oli kyllä meille kaikille aika huikee juttu nähä. 

 Täällä on vissiinkin jonkin näkönen projekti merikilppareitten pelastamiseks. Eka kiinnitettiin huomiota vaan alla näkyvään jättikonnaan. Myöhemmin surffikoulun sisäänheittäjä tuli sanomaan meille, et kauemmas rannalle kerääntyny joukko oli tullu päästämään pikkuruisia merikilpikonnia vapaaseen elämään mereen.

 Ihmisiä keräänty kilppareineen lähtöviivalle aikamoinen määrä ja kaikki päästi omat kilpurinsa matkaan samaan aikaan. Ja voi että se oli huipun näköstä touhua! Ne oli niin minipieniä ja vipelti minkä jaloistaan (?) pääs. Ekassa ylemmistä kuvista kilpparit on vielä lähtöviivalla omissa pikku boxeissaan ja alemmassa taas jo hyvässä vauhdissa kohti itsenäistä elämää.Vaikka homma kokonaisuudessaan näytti tosi hellyttävältä, niin päädyttiin kuitenkin miettimään, et näinköhän noin pienet kilpparikonnat selviytyy meressä. Kysyin asiaa sisäänheittäjä-surffarilta ja hän sanoi, et hän tosiaanki löytää usein semmosia yksilöitä, mitkä ei oo selvinny. Hän myös pähkäili, et noin kovalla aallokolla ku tänään, nii varmaan kuolee enemmän. Sekös vasta oli surullista kuultavaa, hitsi. Merikilppareista harva tosin kuulema selviää aikuisikään, joten kato on vissiin väistämätöntä, oli mikä oli.

Haluun kuitenkin uudestaan painottaa, että tää ei oo mitään meidän arkea täällä. :D
Tää lomapäivä oli kuitenkin oikein mukava.

Teija

Ekojen päivien hulinoita

 Heippa Balilta! Tänne päästiin vaikka tiettyjä ponnisteluja se vaati. Illalla Denpasarin lentokentälle tultaessa sanottiin taksikuskille, et vie meidät mukavaan, kohtuuhintaseen ja turvalliseen hotelliin. Pikkukujien kautta päädyttiin kuin päädyttiinkin meidän vaatimusten mukaiseen paikkaan. Iltamyöhällä käytiin vielä syömässä hotellin raflassa, mut meikeläiselle ei kyllä ruoka maistunu. Peitto korville ja toipumaan.

Kuva otettu meidän ekan yön hotellihuoneen kuistilta.

Seuraavana päivänä otettiin kamat kyytiin ja lähdettiin taksilla meidän harkkapaikkaan eli lastenkotiin. Vastaanotto siellä oli superlämmin. Sekä aikuiset että lapset otti meidät avosylin vastaan ja oli heti kantamassa laukkuja. Pienimmät lapset vipels jaloissa minkä kerkes ja käytti kaiken sen englanninkielen taidon mihin suinkin kykeni. 

Meidät majotettiin lastenkodissa kahteen eri huoneeseen, missä asui lastenkodin tyttöjä. Kaikki myö neljä tyttöä oltiin enemmän ja vähemmän shokissa paikasta. Kuvia tuun varmasti julkasemaan lastenkodista myöhemmin, mut sanottakoon että vessat ei vetäny laisinkaan ja suihku oli vaan hana seinässä josta valutettiin vettä sankkoon. Kuulostaa suomalaisilta mökkiolosuhteilta, mut oli kyllä jokseenki vähän karmivampaa. Miulle itelleni kaikista raskain asia oli kuitenkin se kuumuus. Pumppu lyö päivisin ihan tuhatta ja sataa ja vaivuin hetkellisesti lastenkodissa totaaliseen epätoivoon, koska siellä ei siis tietenkään oo minkäänlaista ilmastointia. Noh. Syönnin jälkeen otettiin kaikki päikkärit ja tehtiin toimintasuunnitelma. Viikonlopuks hotelliin nukkumaan jet lagia pois ja rentoutumaan. Sillä tiellä ollaan tälläki hetkellä. :) Täällä saa onneks huoneet niin viileeks ku haluaa.

 Me tämän hotellin ravintolassa/altaalla wifin äärellä. Liittymiä ei olla täältä saatu ittellemme kalasteltua.

 Tytöt onnellisina hotellin melko avonaisella parvekkeella viidennessä kerroksessa. Huih.

Pankkiautomaatilla nostamassa rahaa, tarkemmin sanottuna miljoonia. Rahan arvo on tosiaan aika hassu. Yksi euro vastaa siis noin neljäätoistatuhatta (!! 14 000) rupiaa. Tässä riittää rahojen pyörittelemistä.

Kuten monessa paikassa Suomeen verrattuna, täälläkin on liikenne melko hasardi. Ollaan kehitelty kaks teoriaa väistämisvelvollisuudesta. Toinen on et harmaat autot pääsee eka. Toinen on se et se kuka pääsee risteyksessä pitemmälle, saa mennä eka. Todennäköstä kuitenkin on, et mitään väistämissääntöjä ei ole. Good luck for us. Vielä ei oo ruettu skoottereitten kyyteihin eikä ratteihin.

 Mut semmosta tällä erää. Alkujärkytyksestä on selvitty. Jotenkuten. Lisää järkytyksiä on kuitenkin tulossa, sillä maanantaina koittaa muutto meidän omaan vuokrataloon. Siellä ei oo vessanpönttöjä, vaan reikä lattiassa. Wifiäkään siellä ei oo, harmi. Pitää sit yrittää hankkiutua netin ääreen muilla keinoin.

Laaavjuuuuu!

Teija

Wherever you go, you take yourself with you.

( andthatswhoiam.tumblr.com)

Huh huh. Huhhuhhuh. Kolme päivää lähtöön. Viimenen viikko on menny tosi nopeesti Suomee kierrellessä. Vaihtoon lähtö kerkes unohtuu jo moneen kertaan siinä matkalla, mutta tänään se on iskeny tajuntaan like never before. Nyt kun matkajärjestelyt alkaa oikeesti olla pääpiirteittäin hoidettu ja suurin osa ihmisistä on jo pitäny ja saanu heipattaa, niin jännitys ja superonnellisuus alkaa toden totta nousta pintaan. Ihanaa! 

Otsikon tekstin on joskus sanonut mies nimeltä Neil Gaiman.

Teija