Heippa Balilta! Tänne päästiin vaikka tiettyjä ponnisteluja se vaati. Illalla Denpasarin lentokentälle tultaessa sanottiin taksikuskille, et vie meidät mukavaan, kohtuuhintaseen ja turvalliseen hotelliin. Pikkukujien kautta päädyttiin kuin päädyttiinkin meidän vaatimusten mukaiseen paikkaan. Iltamyöhällä käytiin vielä syömässä hotellin raflassa, mut meikeläiselle ei kyllä ruoka maistunu. Peitto korville ja toipumaan.
Kuva otettu meidän ekan yön hotellihuoneen kuistilta.
Seuraavana päivänä otettiin kamat kyytiin ja lähdettiin taksilla meidän harkkapaikkaan eli lastenkotiin. Vastaanotto siellä oli superlämmin. Sekä aikuiset että lapset otti meidät avosylin vastaan ja oli heti kantamassa laukkuja. Pienimmät lapset vipels jaloissa minkä kerkes ja käytti kaiken sen englanninkielen taidon mihin suinkin kykeni.
Meidät majotettiin lastenkodissa kahteen eri huoneeseen, missä asui lastenkodin tyttöjä. Kaikki myö neljä tyttöä oltiin enemmän ja vähemmän shokissa paikasta. Kuvia tuun varmasti julkasemaan lastenkodista myöhemmin, mut sanottakoon että vessat ei vetäny laisinkaan ja suihku oli vaan hana seinässä josta valutettiin vettä sankkoon. Kuulostaa suomalaisilta mökkiolosuhteilta, mut oli kyllä jokseenki vähän karmivampaa. Miulle itelleni kaikista raskain asia oli kuitenkin se kuumuus. Pumppu lyö päivisin ihan tuhatta ja sataa ja vaivuin hetkellisesti lastenkodissa totaaliseen epätoivoon, koska siellä ei siis tietenkään oo minkäänlaista ilmastointia. Noh. Syönnin jälkeen otettiin kaikki päikkärit ja tehtiin toimintasuunnitelma. Viikonlopuks hotelliin nukkumaan jet lagia pois ja rentoutumaan. Sillä tiellä ollaan tälläki hetkellä. :) Täällä saa onneks huoneet niin viileeks ku haluaa.
Me tämän hotellin ravintolassa/altaalla wifin äärellä. Liittymiä ei olla täältä saatu ittellemme kalasteltua.
Tytöt onnellisina hotellin melko avonaisella parvekkeella viidennessä kerroksessa. Huih.
Pankkiautomaatilla nostamassa rahaa, tarkemmin sanottuna miljoonia. Rahan arvo on tosiaan aika hassu. Yksi euro vastaa siis noin neljäätoistatuhatta (!! 14 000) rupiaa. Tässä riittää rahojen pyörittelemistä.
Kuten monessa paikassa Suomeen verrattuna, täälläkin on liikenne melko hasardi. Ollaan kehitelty kaks teoriaa väistämisvelvollisuudesta. Toinen on et harmaat autot pääsee eka. Toinen on se et se kuka pääsee risteyksessä pitemmälle, saa mennä eka. Todennäköstä kuitenkin on, et mitään väistämissääntöjä ei ole. Good luck for us. Vielä ei oo ruettu skoottereitten kyyteihin eikä ratteihin.
Mut semmosta tällä erää. Alkujärkytyksestä on selvitty. Jotenkuten. Lisää järkytyksiä on kuitenkin tulossa, sillä maanantaina koittaa muutto meidän omaan vuokrataloon. Siellä ei oo vessanpönttöjä, vaan reikä lattiassa. Wifiäkään siellä ei oo, harmi. Pitää sit yrittää hankkiutua netin ääreen muilla keinoin.
Laaavjuuuuu!
Teija
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista