Kuta beach

 Ollaan tänään vietetty täällä sellanen päivä, mitä todennäkösesti monet luulee, et meidän elämä täällä on ja tulee olemaan. Käytiin siis Kuta Beachilla nauttimassa auringosta ja merestä. Kyseessä on Balin niinsanottu matkailuparatiisi. Kierrettiin samalla turistipuljuja ja tingattiin itellemme pyyhkeitä, sandaaleja ja vähän muutaki tarpeellista.

Kutassa on myös hyvin länsimaalaisen olonen ostoskeskus, josta löytyi ZARA:t, Bershkat ja Victoria's secretit yms. Kierrettiin vähän kauppoja tyttöjen kans säästäen kuitenkin shoppailut myöhempiin ajankohtiin. Todettiin silti, et mikäli tulee kovia kulttuurieroahdistuksia, niin Kutalle shopping centteriin ja tähtiötökkään tai Hard rock coffeeseen istuskeleen niin jo tulee kotoisempi fiilis.

Kuva Jannista ennen....

 

....ja jälkeen.

Ite olin tosi paljon oottanu meren rantaan pääsyä, sillä meidän seutu täällä on aika tiheeseen rakennettua ja aavistuksen hökkelimäistä. Ihailtiin aaltoja aidan raoista jo kojuja kiertäessämme, mut ku päästiin tositoimiin niin oltiin ihan et wooou. Ranta oli toki iso ja ihmisiä paljon, mut ennen kaikkee aallot oli meistä tosi isoja. Miulle järvi-Suomi-eläjälle meren näkeminen on ylipäätäänki vähän eksoottisempaa ku näillä Turun tovereille, mut Intian valtameri oli kyllä meille kaikille aika huikee juttu nähä. 

 Täällä on vissiinkin jonkin näkönen projekti merikilppareitten pelastamiseks. Eka kiinnitettiin huomiota vaan alla näkyvään jättikonnaan. Myöhemmin surffikoulun sisäänheittäjä tuli sanomaan meille, et kauemmas rannalle kerääntyny joukko oli tullu päästämään pikkuruisia merikilpikonnia vapaaseen elämään mereen.

 Ihmisiä keräänty kilppareineen lähtöviivalle aikamoinen määrä ja kaikki päästi omat kilpurinsa matkaan samaan aikaan. Ja voi että se oli huipun näköstä touhua! Ne oli niin minipieniä ja vipelti minkä jaloistaan (?) pääs. Ekassa ylemmistä kuvista kilpparit on vielä lähtöviivalla omissa pikku boxeissaan ja alemmassa taas jo hyvässä vauhdissa kohti itsenäistä elämää.Vaikka homma kokonaisuudessaan näytti tosi hellyttävältä, niin päädyttiin kuitenkin miettimään, et näinköhän noin pienet kilpparikonnat selviytyy meressä. Kysyin asiaa sisäänheittäjä-surffarilta ja hän sanoi, et hän tosiaanki löytää usein semmosia yksilöitä, mitkä ei oo selvinny. Hän myös pähkäili, et noin kovalla aallokolla ku tänään, nii varmaan kuolee enemmän. Sekös vasta oli surullista kuultavaa, hitsi. Merikilppareista harva tosin kuulema selviää aikuisikään, joten kato on vissiin väistämätöntä, oli mikä oli.

Haluun kuitenkin uudestaan painottaa, että tää ei oo mitään meidän arkea täällä. :D
Tää lomapäivä oli kuitenkin oikein mukava.

Teija