Viikonlopun häppeninkejä taas. Oltiin Balin kaakkoispuolella sijaitsevalla Nusa Penidan saarella. Pieni saari, kuoppaset tiet, pikkuruisia kyliä, tönö siellä ja toinen täällä. Siitä on Nusa Penida tehty.
Vasemmassa Penidan centrumin pääkatu. Eka oltiin että ei hemmetti, mut saarta kierrettyämme todettiin et tää todellaki tuntu ihan big cityltä. Ruokakauppa, pari vaatepuljuu, skootterihuoltamoita, pesuloita, bilispaikka ja jonki näkösiä katusyöttölöitä. Nämä kaikki, eikä mitään enempää, löytyi tämän kadun varrelta. // Oikeessa kuvassa taustalla siintää vanha tuttu Bali.
Lauantaina otettiin skootterit (kaks skootteria, kaks kypärää, neljä matkustajaa ja puolettoista toimivat jarrut) alle ja lähettiin ettimään rantaa nimeltä Crystal Bay. Tunnin ajamisen ja monien kuumottavien hetkien jälkeen päästiin vihdoin perille. Siinä meniki päivä sit oikein lepposasti. Takasmenomatkalla sai myös vähän luovia. Ihan jäätävissä ylä- ja alamäissä sai jännittää et kippaako vai eikö kippaa. Toisen skootterin jarrutilanne toi oman lisämausteensa matkustamiseen. Ja niitä kuoppia siis ihan hirvittävästi.
Rantalounas. Tää kokonaisuus makso 27 000 rupiaa, eli alle 2e. Ja huh että oli hyvää.
Toisena päivänä yritettiin lähtee ettimään toista rantaa. Sen piti olla ihan sikahieno. Valtavat tikkusuorat kalliot molemmin puolin, turkoosii vettä ja rauhaa. Matkaa piti olla noin 45min. Ajettiin puoltoista tuntia keskellä ei mitään päätyen ei mihinkään. Lopputuloksena seisottiin korkeella, parin kilsan päässä rannasta, tuijottaen ihan väärää paikkaa minne oli tarkotus päästä. Edellisen päivän mäet ja kuopat oli ollu ihan yhtä alkulämmittelyä tän sunnuntain matkan rinnalla. Huhhuh. Matkan varrella oli pari pientä kylää, mut minkään näkösiä kioskeja eikä kauppoja näkyny. Saatiin kuitenkin ostettuu kaikille pienet vesipullot yhdeltä naiselta, ennen ku lähettiin paluumatkalle. Matkalla maisemat oli kuitenki ajoittain onneks aika hienoja, kuten ylemmässä kuvassa näkyy.
Rantaviiva oli pitkältä matkalta tehty tämmöseks vedenalaseks pelloks. Mitä lie siellä kasvattaa, mut siistin näköstä oli. Siellä oli olkihatut napaa myöten peltotöissä.
Kovin erilaisia maisemia tuli nähtyä, mitä tähän mennessä. On aika hassua ajtella, että tuonki kuivan ja aution luonnon keskellä jotkut ihmiset asuu. Pieniä, muutaman talon, keskittymiä siellä täällä. Ruokakaupoista eikä vedestä tietoakaan. Ei tuolla näyttäny hedelmiäkään tai muutakaan ruokaa juuri maasta tulevan. En tiiä. Mahottomalta tuntuu.
Teisku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti