Just normal days

 Miulla on tullu aika paljon kirjotettuu blogiin vaan viikonloppureissuista. Arki tietty toistaa aika samaa kaavaa, joten kamerankaan kanssa ei tuu oltuu niin käsi kädessä. Ja se on kyllä itseasiassa hyvä. En haluu kokee tätä reissuu ainoastaan linssin läpi. Tässä kuitenki pientä läpileikkausta joihinki asioihin, mitä ei oo tullu täällä julkastuu (vaikka kaikki kuvat meniki taas ihan mössöks.)

 Vasen alakulma Kutalta. Loput kolme kaikki meidän omasta pikku-Dalungista. Oikeessa yläkulmassa näkyviä asetelmia on varmasti jokasella hindu-ovella ja kadulla ja kaikissa heidän pytingeissään. Ne on siis jonkinäkösiä rikkauksia, mm. riisiä, suitsukkeita ja kukkia, mitä jumalille uhrataan et he pysys tyytyväisinä ja suopeina.

 Oikee yläkuva on vielä naapurustoo. Loput kolme lastenkodin meininkejä. Vasemmassa alakulmassa ollaan viettämässä rantapäivää lasten kanssa. Sanurin ranta oli huippu! Aaltoja ei ollu joten sai pulata ihan törkeen ihanan tuntusessa lämpimässä merivedessä minkä jakso. Lasten riemua oli kyllä kans kiva kattoa. :) Hassua tuolla reissulla oli se, et kaikki tytöt ui vaatteet päällä. Ihon näyttäminen ei oo kiellettyä, mut ilmeisesti teini-ikäisyyden tuomat muutokset vaan hävettää.

 Radleri on täällä maistunu tosi hyvältä. Samoin kalja. Tietty ihan silloin tällöin vaan. // Turistipuljuupuljuupuljuupuljuu puljun perään. // Yhtenä viikonloppuna käytiin tyttöjen kaa pyörähtää yökerhossa. Siellä oliki live-musaa, mikä oli ihan huippu juttu. Cover-biisejä laidasta laitaan. Ois voinu joka toisen biisin moshaa ja joka toisen sheikkaa bebaa. Meistä neljästä on ihan onnettoman surkeita kuvia ja niitä on ehkä kaks koko reissulta. :D Mut siinä me olemme.

 Työpaikan viereisessä ravintolassa Jannin kaa käyttää wifiä ja juomassa vanilla-milkshakee. Se on ihan lempparia. // Kaikki mitä duunataan on duunii. // Negaran lastenkotiavustusreissun hotelli. Ei lämmintä vettä, mut halpa ku mikä. // Ja samaisella reissulla käytiin vielä tulomatkalla kattoo hindu-temppeliä.

 Meidän talossa tosiaan vipeltää vaikka mitä pikkueläimiä. Siinä kuvassa ennätyksellisen pienet murkut on levittäytyny ennätyksellisen laajalle. Kun Reija suihkutti tohon sit karkotetta, niin alko oikee murkkusade ku ne alko kuukahdellen tippuu sieltä lattialle. Siinä oli aikamoinen telotusmeininki, ku katto kuollutta kasaa maassa. Oih. // Töissä vaan. // Vasemmalla alhaalla ollaan sit kirkossa todistamassa naisten clubin synttärijuhlia. Tuossa siis esimerkki miltä kristillinen kirkko voi Balilla näyttää. // Ja iltamaisemaa.

Lastenkodilla kävi vierailee 75 korealaista. Siellä nähtiin oikeesti paljon vaivaa näitten kestien järjestämiseen, mut vieraat oli jokseenki aika jäyhiä. Kuvassa drinksutarjoilua. // 

Kuvassa paikallinen hautausmaa. Tuo kuva ei kerro karua totuutta. Koko paikka oli ihan ruohottunu ja totaalisen roskanen. Missään ei oo varmaan Suomessa niin likasta kun täällä hautausmaalla. Tarina miten tuonne päädyttiin, kuuluu jokseenki tiivistetysti näin: Kun mentiin tuona päivän töihin, meidän ruokailutilassa oli meneillään muistotilaisuus. Pöydällä oli kuva, kynttilä ja kukkakimppu ja pöydän takana arkku. Meille kerrottiin et lastenkodin kymmenien vuosien aikanen ystävä oli kuolllu tänä aamuna. Meille annettiin mahollisuus lähtee mukaan hautaustilaisuuteen. Ajettiin hautausmaalle tunti ja siellä seurattiin, miten arkku työnnettiin krematorioon poltettavaks. Sitä ennen käytiin muitten tapaan heittämässä parit punaset terälehdet arkun päälle. Tuhkaus kesti tunnin ja sen ajan koko hautajaisväki odotti. Kun me oltiin Reijan ja Hellun kans kiertelemässä hautausmaata, oli Janni nähny, miten uuni oli avattu ja sieltä poimittu nivelet ja luun pätkät ja tuhkat vedetty uurnaan. Tunnelma koko hautajaisten ajan oli melkeenpä hilpeä. Ei nähty et kukaan ois itkeny. Mies oli siis aamulla kuollu, ja kello 18 illalla hän oli jo tuhkaa. Tuo päivä oli meille kaikille siis jokseenki hämmentävä ja taas opittiin jotain uutta balilaisesta kulttuurista. //

Vasemmalla alhaalla ollaan menossa lasten kans lenkille. :) Oli niin kivaa! Ah. // Oikeella alhaalla päivälepoa lastenkodilla jo pariin kertaan romahtaneessa sängyssä.

Tästä ei tullu nyt niin kuvapainotteinen ku oli tarkotus. Lörppö mikä lörppö. Mut ei edelleenkään se kaikista alkuperäisin. :) <3

Teija