Viimenen viikko on pitäny sisällään kirjavan joukon negatiivisia fiiliksiä. Ollaan kohdattu pieni- ja vähän suurempimuotostaki kusetusta niiltä tahoilta, jotka on auttanu meitä eniten ja joitten piti olla just kaikista luotettavimpia. Tässäkin, kuten surullisen monessa muussakin asiassa elämässä, kyse on rahasta. Me semi-persaukiset suomalaisopiskelijat ku ollaan täällä Balilla ihan miljonäärejä, niin osottauduttiin pahaa-aavistamattomina ja rehellistä suomalaista kulttuuria edustavina ummikkoina hyväks kohteeks yrittää pientä välistä vetämistä. Shokki, pakokauhu, pelko, huoli, epätoivo, ikävä, vttus. Nää kaikki on aaltoillu tässä viikon sisään eri pitusissa sykleissä.
Kerrottakoon. Viranomaistoiminta on täällä tosi korruptoitunutta verrattuna Suomeen. Kun poliisilla on rahapula, se pitää ratsian, josta ulkomaalaiset mopoilijat selviää rahalla. Moni muukin asia toimii täällä kuulema samalla periaatteella. Ja sitä rahaa todellakin vedetään välistä tilanteen ollessa otollinen.
Monet paikalliset on täällä puhunu, et he haluavat olla mahollisimman vähän tekemisissä governmentin kanssa. Toiminta ei ilmeisesti oo säännönmukaista ja sitä kautta niin reilua, vaan asiat hoidetaan millon mitenkin ja ongelmiin on helppo joutua.
Meillä on siis ollu säätöä niin asunto- ku viisumihakemusasioitten kanssa.
Passit on nyt takas kourassa, huh. Meidän piti saada viime perjantaina passit ja uudet viisumit, mut elettiinki viikonloppu vielä passitta, mikä itelle oli henkilökohtanen stressin paikka. Ei myöskään pystytty olemaan varmoja oliko meillä viisumit voimassa viikonlopun ajan, sillä edellinen vanheni lauantaina ja passit oli määrä saada takas vasta maanantaina. Asuntosäädön ja kaiken muun ikävyyksien vyöryn siivittämänä ajatus lähti laukkaamaan niin, et hetken kävi jo mielessä tän kaiken olevan yhtä salaliittoteoriaa meitä vastaan. Ajateltiin, et siinä ois ollu taas virkavallalle otollinen tilanne tulla vaatimaan meiltä muutamat miltsit sakkoo.
Asunnon kanssa oltiin vähän liian hyväuskosia. Kun tultiin Balille, saatiin asunnon
hankkimiseen paljon apua ja meille hehkutettiinki, miten onnekkaita
oltiin ku saatiin näin hyvä ja halpa talo. Ei osattu siinä kiireessä
epäillä mitään, sillä meitä auttavan tahon piti todellakin olla meidän
puolella. No, jälkiviisaana voi sanoo et no way.
Nyt ku pöly on jo vähän laskeutunu, ainaki viisumiasioitten suhteen, niin ei tää toki niin järkyttävältä enää kuulostaa, mut vielä viikonloppunaki olo oli tosi turvaton ja tuntu et kehenkään ei voi luottaa. Eikä loppujenlopuks voikaan. Paitsi tyttöjen kans puhuttiin et itsemme ja toisiimme kyllä vielä voidaan. :) Yritetäänki kääntää ajatus siihen, et kyllä tästä selviää ja sitä kautta opitaan hitsisti uutta. Nyt ollaanki jo opittu olemaan paljon varovaisempia. Ollaan myös, taas jälleen kerran, opittu, miten ihkaoikeesti rehellistä, rehtiä ja reilua kansaa suomalaiset on.
Summasummarum.
On vaan ihmisiä, jotka haluaa viedä meiltä miljoonia huijaamalla, ja virkavaltakoneisto, joka ei toimi ihan samalla tavalla ku Suomessa.
Ja Hellu, Janni, Reija ja mie, yeaah! Joten
terkuin Teija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti