Singaraja

Sitä saa mitä tilaa.

Tanah Lotin postauksessa kirjotin, et toivon pääseväni oikeesti luonnon keskelle ilman turistilaumoja. Tää viikonloppu meniki sit toden totta semmosissa tunnelmissa. Ja ai että nautin.

Oltiin siis perjantaista sunnuntaihin Balin pohjoisrannikolla Singaraja nimisessä paikassa, vielä tarkemmin Lovinassa. Asuttiin 10e/yö/nenä maksavassa hotellissa, jossa meille esiteltiin kaikennäkösii aktiviteettimahollisuuksia, joita alueella pystyy harrastaa. Buukattiin siitä sit heti itellemme snorklausta (muut tytöt sukellusta), delffiinitour ja vielä kaupan päällisiks reissu vesiputouksille. 

Käveltiin autolta vesiputouksille aika pitkä matka, joka sisäls melko jyrkkiä rappusia ja kaikennäköstä polkuu ja muuta. Siihen aikaan päivä oli kuumimmillaan ja päällä ihan jäätävä soija, mut palkito oli kyllä sen kaiken arvonen. Putouksilla ei ollu ketään muita ja vesi oli iiiihanan kylmää! Ai että. Uitiin ja hypittiin. Ite olin kyllä niin mammari etten uskaltanu ees yrittää hypätä niin korkeelta ku muut, mut oli silti siistii. :) Sekumpul fallssit oli nämä nimeltään.

Lauantaina lähettiin sit Menjangan-islandille. Se on pieni pieni saari Balin luoteispuolella. Merimatka sinne oli meille herkimmille vähän vellova, mut onneks kesti vaan jonkun puolisen tuntia. Siellä sit vaan sukeltajille kamat niskaan ja mie olin vapaa lähtee snorklaamaan yksin minne halusin. Ja se oli aluks ihan hitsin vaikeeta. En oo tippaakaan vesipeto, joten tuntu tosi luonnonvastaselta pitää naama vedessä ja hengittää samalla. Kun homma oli jokseenki hanskassa, olin kuitenki ihan liekeissä ja oli ihan siis hitsin siistii nähä se vedenalainen maailma. Vesiki oli niin kirkasta. Ei miun kuitenkaan tarvinnu pitkään yksin ees snorklata, kun Hellu liittyi miun seuraan. Lopussa tuli vielä Jannikin.

Tuossa ylemmässä kuvassa näytän aika hassulta. :D En voi sanoo olevani erityisen tähtisilmätyttö.

Lauantai-iltana laitettiin sit vähän koristusta päälle ja päätettiin lähtee käymään vielä kattoo paikallisia iltamenoja. Paikka mihin mentiin oli tosi kiva jo ihan puitteiltaanki ja sen lisäks siellä oli vielä kaks tosi hyvää bändiä.

Baari-illan jälkeen odotti meitä aikanen herätys. Lähettiin kuudelta aamulla taas merille delffiinien näkemisen toivossa. Tää reissu meni aika lailla keskittyen ja huokaillen, sillä matka oli taas suhteellisen aallokkoinen ja meidän vene ihan lyijykynän levynen. Nähtiin muutama hassu delffiini vilaukselta, onneks. Se riittikin, koska meren käynti teki tosiaan vähän pahaa. Se oli todellisuudessa huomattavasti aallokkoisempaa, miltä tää alempi kuva näyttää.

Rannalla oli parkissa vene, jonka nimeäjää ei voi muuta ku arvostaa.

 

Kotiintulomatkalla käytiin vielä kattoo yks Balin kuuluisimmista temppeleistä, Ulun Danu. Ei ollu ihmeellinen paikka.Mainitsemisen arvosta siitä stopista on kuitenkin tää kyltti, joka oli pystytetty ennen temppelialueelle menoa. Pyytäsin kiinnittämään erityishuomiota kohtaan kolme.

Nyt taas kotona meidän omassa pikkukylässä ja kohti uutta työviikkoa. :)

 Terveisiä kotiin sinne kaikille!

Teija