Päivät etenee ihan hulluu vauhtia. Välillä oon ihan kriisissä siitä, et kohta pitäs lähtee kotiin, ja välillä taas mukavuudenhaluisuus ja ikävä iskee ja tuntuu et äkkiä sinne. Kaikenkaikkiaan tiedän sen tulevan nopeesti, joten yritän ottaa kaiken irti tästä ajasta.
Meidän viidennen Bali-viikon viikonloppu vietettiin Tanah Lotissa. Käytiin kattoo temppelit ja tavotteena oli nähä myös hieno auringonlasku. Ois varmasti ollukki hyvä, ellei pilvet ois loppujenlopuks ollu tiellä. Hitsi.
Tääkin paikka, niinkun monet Balin hienot luontokohteet, on turistien valtaama. Siispä tännekin mentiin porttien ja pääsymaksujen kautta, plaah. Ei se rahanmeno nyt niin, mut ois vaan kiva nähä joku oikeesti luonnollinen ja sykähdyttävä paikka, jossa ois puhdasta ja jota sais ihastella ilman kaupustelijoita ja muita. Toivottavasti osaudutaan vielä reissun aikana semmosillekki maille.
Mut hihihi. Nuo aasi(alais)turistit saa kohta vedet nilkoille ja niitten sukat kastuu.
Tänä viikonloppuna koskin myös elämäni ekaa kertaa käärmettä. Reikku ja Hellu otti sen kaa kuviaki, mut mie näytin peeltä joten en halunnu kuvaan. Sen sijaan pyysin lupaa saada pidellä sitä ilman kameroita ja maksua. Se oli hurjan kaunis ja hieno ja ihan super lihaksikas. Ja painava. Mut varmasti ihan aineissa. Se ei itte liikutellu itteensä oikeestaan yhtään, vaan oli ihan yks lötköpötkö vaan. Reija googlas myöhemmin, et se on Tiikeripython, kuristajakäärme ja yks Balin luonnonvarasista käärmelajeista. Viime joulukuussa semmonen oliki tappanu täällä jonkun hotellin turvamiehen. Et silleen. Mut tosiaan meidän yksilö oli niin huumattu ja lamaannutettu, et oli kyllä ihan pois noista peleistä. Meidän onneks.
Näitten maisemien lisäks vietettiin paljon aikaa meidän majotuspaikan privaattiuima-altaalla. Se oli kivaa.
Tepu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti