Kotona

Päivän valo ei tunnu lisääntyvän ollenkaan, blogger ei oo enää indonesiaks, bussi ajo oikeeta kaistaa ja vaikka hartiat on lentomatkasta ja laukkujen kantamisesta jumissa niin 3,5euron niskahartijahierontaa ei taida ihan olla luvassa.  Siis Suomessa ollaan, jee! Aikamoiselta tuntu jättää Balin valot taakse, mut kyllä on nyt niin onnellista tyttöä että.

Vielä muutaman kuvan voimin Balin juttujen äärelle. :)

Oo Dalung. Kuinka hyvä meille olitkaan.

 Näkymät meidän yläkerrasta.

 Näkymät Lovinassa auringonlaskun aikaan Jaavalle päin.

 Oh how much I'm going to miss this. Kutan ruuhkissa jumitellaan. Illalla skootterilla ajamista tulee kyllä muutoin ikävä. Ja muutenkin Balin liikennettä. Täydet vapaudet tehä mitä vaan.

 Uluwatu tempel

 Uluwatu beach // ja meidän pieni ihana Tsiki pesulla. Voi mikä ruipelo hänestä paljastuikaan.

 Ja siinä Tsiki puhtaana. Voi rakas pieni. // Dalungin riisipeltoja.

Rannalle lasten koristelema ja viemä roskin kierrätystä varten.

Nyt on siis tämä kolmen kuukauden kokemus (ja välillä koettelemus) takana. Kiitos sinulle kuka luki tätä blogia. :) Oli valtavan piristävää aina, kun joku itsestään ilmoitti. 

Teija